perjantai 12. huhtikuuta 2013

Ikävää puuhaa

Sansalla on ollut kurja viikko. Neiti päätti aloittaa ensimmäiset juoksunsa vihdoin, mikä tarkoittaa sitä, ettei päästä aksa- eikä tokotreeneihin. Myöskään en uskalla pitää sitä irti tuossa lähimetsässä, joten ensimmäistä kertaa Sansan elämässä ollaan käyty pidemmillä remmilenkeillä. Kotona on myös naksuteltu vähän sitä sun tätä, ei mitään tärkeää (paitsi vähän ruudun paikkaa).

Lisäksi raahasin tietämättömän otuksen eilen polvitarkastusoikeiksia hakevien eläinlääkärien koulutukseen. Kolme eläinlääkäriä taitteli Sansan molempia polvia vaikka kuinka kauan. Ainoa hyvä puoli Sansan mielestä asiassa oli saadut rapsutukset ja muutama namipala. Lopulta saatiin myös oikea ortopedi katsomaan ne polvet ja kertomaan että ihan oikeassa olivat myös koulutettavat eli polvet olivat selkeät 0/0. Saatiin siis myös ihan virallinen tulos Kennelliittoon. Kivahan se oli kuulla, joskin en kyllä uskonutkaan, että Sansalla siellä mitään olisi.

Nyt jatketaan kurjalla linjalla vielä hetkinen. Maanantaina päästään varmaan hakuilemaan : )

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen kultapossu

Pääsiäinen aloitettiin perjantaina mukavilla tokotreeneillä sukulaisten kanssa. Sansa teki vähän kaikkea kivaa ja pientä. Ainoa, mikä tuotti ongelmia oli liikkeestä maahanmeno, Sansa jäi aina vaan seisomaan. Muutenkin oli mukavaa nähdä Sansan sukulaisia treenaamassa. Kotona otettiin sitten vielä niitä maahanmenoja muutamia.

Lauantaina olinkin sitten aamusta alkaen ihan hermona. Jopa niin, että kaupassa pudotin pilttipurkin lattialle... Iltapäivällä suunnattiin siis debytoimaan tokon alokasluokassa. Sansa oli kivan oloinen kisapaikalla ja muutenkin oli kivaa olla sen kanssa siellä. Tuli ihan sellainen me-fiilis.

Liikkeet tehtiin sääntökirjan järjestyksessä:
Luoksepäästävyys 10 Mainiota. Sansa oli jopa sen oloinen, että siitä olisi ollut mukavaa kiivetä miestuomarin syliin.

Paikkamakuu 8 Sansalle sattui moka. Meni ihan kauniisti maahan ekasta käskystä, mutta paikka käskystä nousikin ensin ylös ja sitten mun automaattisesti tulleesta käsiavusta samantien takas alas. Ja pysyi hyvin vaikka häiriötä oli kohtalaisesti ja yksi koira rivistä painelikin omistajansa luokse. Totuttuun tapaan vilkuili kyllä aika paljon.

Seuraaminen kytkettynä 10 Vähän otti liikkuristä häiriötä ja edisti aika törkeästi. Asenne kuitenkin kiva, mikä on tässä vaiheessa tärkeintä.

Seuraaminen taluttimetta 8,5 Kannattiko treenata niitä maahanmenoja... Teki siis yhden perusasennon maahanmenoksi. Taas aika rumaa edistämistä, painamista ja poikittamista, mutta asenne kiva : )

Liikkeestä maahanmeno 10 Itseltä ruma käsiapu ja Sansa vilkuili ja seuraamisessa edisti.

Luoksetulo 10 Huoh. Mitä mä teen tälle hitaudelle... Sansa vaan vaihtaa raville, vaikka tekisin mitä. Ja kaiken lisäksi jäi sitten vielä inasen vinoonkin.

Liikkeestä seisominen 0 Meidän bravuuri meni maahanmenoksi... Vaikutti varmaan että palkkasin niitä tosiaan paljon perjantaina ja kun ei ole Sansalla vielä kokemusta niin palkattomuuden jatkuessa päätti sitten tarjota maahanmenoa kun siitä eilenkin sai superpalkkaa. Oma käsky oli myös jotenkin superterävä.

Estehyppy 10 Tämä meni tosi hyvin : ) Just niinkun ollaan harjoiteltukin.

Kokonaisvaikutus 10 En oikeastaan muista, mitä tuomari sanoi...

Kokonaisuutena 168p ALO1. Vähän tuntui siltä, ettei ehkä oltaisi sitä ykköstä vielä ansaittu, mutta toki mielellään nyt siirrytään treenaamaan ylempiä luokkia, ei ole mitään tarvetta mennä uudestaan alokkaaseen.

Tässä on myös Tiinan kuvaama video meidän kokeesta http://www.youtube.com/watch?v=y-_Th0a0GMM&feature=youtu.be Videolta huomasin, että vähän alkoi Sansan vire laskea loppua kohden, mikä varmaan laitetaan ihan kokemattomuuden piikkiin. Ja tietysti kun itseä harmitti se seisomisen epäonnistuminen, niin Sansa sen huomasi. Kokonaisuutena siis voin todeta, että vähän liian aikaisin mentiin, mutta harjoitukset jatkuu ja vaikken osaamiseen ja itseeni ollutkaan kovin tyytyväinen niin Sansa oli aivan super <3  Maailman paras. Kokoajan tuntui siltä, että voin luottaa koiraan, mikä oli ihan mahtava tunne. Belgin kanssa tottui siihen, että aina piti vähän pohtia, että keksiikö se jotain supertyhmää.

Pääsiäisen touhut jatkui sunnuntaina käynnillä mummolassa ja sitten maanantaina agilityseminaarilla. Saatiin ratapiirrustus etukäteen ja fiilis oli aika epätoivoinen. Tuntui ettei selvitä mitenkään. Vielä rataantutustumisessakin oli todella ikävä olo. Kouluttajasta tykkäsin kuitenkin tosi paljon, kannusti yrittämään ja vaikka olinkin ihan aloittelija, niin osasi antaa mulle sopivia vinkkejä. Käytiin ihan minipätkissä rataa läpi ja saatiin niitä onnistumisiakin. Sansasta olin taas kyllä niin ylpeä. Vaikka mä mokailinkin sata toistoa niin Sansa jaksoi yrittää ja oli jotenkin tosi kivan oloinen täälläkin. Seminaarin jälkeen oli agilityinnostus ihan katossa (josta se sitten tän päivän agitreenien jälkeen katosi maanrakoon) Oli myös mahtavaa nähdä lisää sukulaisia. Erityisesti Peli-siskoa, jota en ole nähnyt sitten pentulaatikon.

Eilen kun tulin junassa kotiin myöhään illalla niin melkein itketti kun tajusin, että mulla on vaan yksinkertaisesti maailman paras koira. Sansa on kaikkea sitä, mitä oon koskaan halunnut ja jopa enemmän.