Kotona taas

Viime perjantaina palattiin vihdoin 2kk kestäneestä reissuelämästä takaisin kotiin ja nyt aiotaan pysyä täällä koko kevät, muutamia viikonloppuja lukuunottamatta. Ihanaa kun voi taas käyttää kaikkia vaatteita, kaikki treenikamat on saatavilla ja mikä parasta, ei tarvi koko ajan olla pakkaamassa ja miettimässä, mitä tavaroita tarvitsee.

Viimeisen parin viikon aikana harjoittelussa tehtiin tokoa lähes päivittäin. Hattulassa se on niin helppoa kun voi omalla pihalla tehdä. Sain vihdoin tehtyä meille treeniohjelmantapaisen ja mietittyä lähes kaikki liikkeet läpi niin, että tiedän, mitä Sansalta haluan. Edistystäkin on tapahtunut. Merkit alkaa olla jo mun mittapuulla tosi hyviä. Sivulletulot on kans 99% täydellisiä. Seuraamisestakin alkaa olla hajua, mutta se elää vielä aika pahasti. Jäävistä maahan ja seiso alkaa vähitellen toimia. Seiso vaatii vielä ekalla toistolla käsimerkin. Erityisen ylpeä olen luoksetulon vauhdista. Siinä todellakin on voimaa ja viettiä PK-puolelle.

Nyt ollaan kolme kertaa käyty Dobo-kurssilla. Se on siis koiran ja ohjaajan jumppapallolla tehtäviä tasapaino ja lihaskuntoharjoituksia. Sansa on siinä tosi hyvä, koska sillä on luonnostaan hyvä kropan hallinta. Meillä on myös kotona pallo, joten kurssin loputtuakin pyritään näitä jatkamaan. Kurssila on myös opeteltu koiran venyttelemistä ja puhuttu lihashuollosta muutenkin.

Eilen treenattiin lumimyrskyssä haun ilmaisuja ja tokoa. Haun ilmaisut menivät odotusten mukaisesti. Ongelmia on edelleen rullan tuomisessa mulle. Siinä Sansalla on paha tapa yrittää alkaa leikkiä. Nyt pitää ottaa iso kuuri tuonteja eri esineillä. Lisäksi yksi viidestä ukosta meni mönkään kun Sansan lemppari Simba teki tokoa lähellä ja Sansa jäi sitä tuijottamaan. Talven treenilistalla on myös jäljen kepit, joiden opetus todellakin pitäisi aloittaa, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Pitäisi siis ottaa itseään niskasta kiinni.

Tokossa ei sitten taas ottanut häiriötä juuri nimeksikään. Teki esim hyvän paikallamakuun vaikka muut treenasi vieressä. Luoksetulon vauhdista saatiin oikein ihailua : )

Arjessa on tullut teinikoiran myötä vähän takapakkia. Välillä Sansa osaa olla niin rasittava kuin vain pieni koira voi olla. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Mutta näitä otetaan nyt syyniin.

Sansalle hyvä viikko

Kannatti tulla viikoksi kotiin joulun ja harjoittelun välissä. Ainakin Sansa on tykännyt, koska viikon saldona on aksatreenit, Dobo-kurssikerta, 2 ilmaisutreeniä haussa, tottistreenit ja 5 lenkkiä koirakavereiden kanssa. Kiitos kaikille lenkkiseurasta!

Aksassa treenit ei menneet kehuttavasti, mutta siksihän sitä treenataan. Mulla on vaan sellanen olo, että oon lähinnä norsu posliinikaupassa... Mutta treenihän siihen toivottavasti auttaa : ) Valssit sentään sujui jo kohtalaisesti. Persjätöt ei sitten ollenkaan. Pitäisi kokeilla näitä metsäaksassa.

Ilmaisutreeneissä otettiin "umppareita" siis niin, että maalimies oli kokonaan pressun sisässä ja Sansan piti vähän etsiä rullaa. Ihan ei mennyt heti jakeluun, mutta motivoituneesti teki töitä ja edistystä tapahtui.

Tottista treenattiin kerran kentällä ja joka päivä on tehty kotona pieni setti. Edistystä tapahtuu ja virheitä myös : ) Ei tosin mitään vakavia virheitä (tai ainakaan ne eivät ole vielä osoittautuneet sellaisiksi).

Dobo oli ihan mielenkiintoista ja varmasti tekee hyvää koiran lihaksistolle. Lisäksi kurssilla opeteltiin venyttelemään koiraa. Ja koska Doboon kuuluu myös vain ohjaajan tekemiä liikkeitä, tuli Sansalle hyvää paikkamakuu treeniä.

Ihaninta viikossa on kuitenkin ollut ulkoilun määrä. Ollaan tehty pitkiä lenkkejä valoisan aikaan ja ainakin eilen myös ihanassa säässä.

Tänään lähdetäänkin taas harjoitteluun, mutta eiköhän ainakin kotitokot jatku ja Doboon aiotaan ehtiä sieltäkin.

Suunnitelmia

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Me vietettiin Sansan kanssa ihanat kolme viikkoa joululomaa. Yhtenä päivänä saatiin sitä kuvattuakin, joten kuvia on tiedossa jossain vaiheessa. Jouluna Sansa sai myös murrettua kaksi yläetuhammastaan, jotka poistettiin välipäivinä.

Sain vihdoin myös tehtyä meille treenisuunnitelman. Kevättalven aikana on kolme isoa projektia: Tokon alokkaan liikkeet, haun ilmaisu ja jäljen kepit. Näistä erityisesti nyt keskitytään tokoon, mikä on jäänyt ihan liian vähälle treenille syksyllä.

Tavoitteita olen miettinyt tällä vuodelle ja ne ovat tässä:
1. Ensi uutena vuotena olen edelleen sitä mieltä, että mulla on maailman ihanin koira.
2. Sansa saisi viettää vuoden terveenä ilman suurempia tapaturmia. Tämä voi osoittautua vaikeimmaksi itsesuojeluvaiston puutteen vuoksi... Luusto käydään kuvauttamassa keväällä/alkukesästä.
3. Tokosta ALO1-tulos ja hyväksytty BH
4. Treenataan agilityä säännöllisesti. Käydään möllikisoissa.
5. Kesäkaudella treenataan jälkeä ja hakua säännöllisesti kuukauden katkoa lukuunottamatta. Haussa saadaan ilmaisu valmiiksi. Jäljellä kepit opetettua.
6. Jos jaksan niin koitetaan käydä metsästämässä loppukesällä näyttelystä sitä H:ta, mä haluaisin juhlia mahdollista valioitumista kokeessa, en myöhemmin näyttelykehässä : )
7. Vietetään koko vuosi nauttien toistemme seurasta.

Tällä viikolla jatkuvat taas agilitytreenit ja aloitetaan Dobo-kurssi, ensimmäistä juoksua odotellaan edelleen.

Helppo otus

Me ollaan vähän lomailtu treenisaralla kun oltiin mun harjoittelun takia Turussa. Yksi jälki ehdittiin käydä ajamassa ennen kuin lumi esti sellaiset haaveet. Pieniä tottisjuttuja ollaan tehty, mutta muuten on vaan oltu ja leikitty lumessa.

Sansa on kyllä vaan niin ihana, kun sen voi viedä mihin tahansa ja se on kuin kotonaan. Se tulee toimeen kaikkien kanssa. Vähän sille on tullut epäluuloja ja joitain ihmisiä pitää ensin katsella vähän kauempaa. Erityisesti Sansa ei pidä, jos ihminen lähestyy sitä kovin aktiivisesti. Pitänee ottaa tämä treenin alle ajatellen juoksutarkastuksia ja luoksepäästävyyttä. Aina en oikein itsekään tajua, kuka nyt sitten on kiva ja kuka epäilyttävä. Koska välillä Sansa oikein ryntää vieraan ihmisen luokse rapsutettavaksi ja joku toinen taas voi olla todella epäilyttävä. Mutta ei tämä siis mikään suuri ongelma ole, suurin osa ihmisistä on kivoja kuitenkin.

Turussa asuttiin yhden kaverini pienessä yksiössä, eikä Sansalla ollut mitään ongelmaa sopeutua sinne. Samaten itsenäisyyspäivänä käytiin opiskelijakommuunissa katsomassa Linnanjuhlia. Täälläkin Sansa hetken tutkittuaan asettui telkkarin eteen matolle nukkumaan.

Me jatketaan ainkin osittain lomailua nyt jouluna kun mennään äidille Tampereelle. Sitä ennen olisi vielä kahdet agilitytreenit ja kotitottista toki jatketaan.

Treenataan, mutta suunnitelmaa meillä ei kyllä ole

Juu eli taas on treenattu vaikka mitä, mutta nyt alkaa kyllä huomata, että kun alkeet on jo lähes kaikesta käyty läpi ja Sansa osaa jo vaikka ja mitä, niin olisi tilausta kunnolliselle treenisuunnitelmalle vähän kaikissa lajeissa. Suunnittelen yleensä kyllä treenit etukäteen, mutta se ei aina oikein riitä.

Haku on ehkä parhaimmalla tolalla. Rullat tuli ja niihin sain hyvän suunnitelman. Niitä treenataan nyt talvi ja keväällä ollaan toivottavasti siinä vaiheessa, että voidaan siirtää ilmaisu jo maastoon. Etsinnässä ollaan nyt päästy 50m suoriin pistoihin avuilla ja ilman. Näitä tehdään nyt ja näistä keväällä jatketaan. Viime treeneissä Sansalla oli ensimmäistä kertaa kunnollinen umppari ja voi että oli vaikeaa, mutta hienosti Sansa sen itse selvitti : )

Jälki on myös ihan kohtuullista. Nyt on pyritty kerran viikkoon tekemään yksi jälki. Nyt viimeiset jäljet on olleet noin 200m pitkiä ja siellä on ollut noin 6-8 namikasaa ja lopussa pallo. Vanhentuneet ovat vähän vajaan tunnin ja maastona on ollut metsä. Janaa on alettu myös vähän harjoitella. Nämä on menneet hyvin ja näitä jatketaan kunnes lumi hätää meidät pois metsästä. Keppien opetukseen mulla on suunnitelma ja tavoitteena on, että ne kepit saataisiin sinne jäljelle keväällä.

Esineruutu on osoittautunut ongelmaksi nyt viimeisissä treeneissä. Sansa haluaisi kovasti jäljestää ne esineet ja hajun tarkentaminen on vaikeaa. Suurin ongelma tässä on kuitenkin se palautus. Sansasta riittää ihan hyvin, jos sen esineen räkäisee metrin päähän. Nyt pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni ja treenata palautusta kaikilla esineillä, mitä vaan keksin. Etsinnät pitää pitää helppoina. Kyllä niissä maastoissa ja tottiksessa menee aikaa reilusti ennen kuin ne on kisavalmiita, joten esineruudun treenaamiselle on hyvää aikaa.

Agility on paljonkin kouluttajasta ja treenivuorosta riippuvaista. Kontakteissa olen ehkä eniten hukassa. Haluaisin, että A:lla Sansa juoksee ylösmenon ja pysähtyy alasmenolle ja puomilla pysähtyy molemmissa päissä. Näiden treenaamiseen vain tarvittaisiin hillitön määrä toistoja ja kun hallilla ollaan se 1h kerran viikossa... Kotona ollaan toki näitä tehty kirjojen avulla, mutta se ei ihan riitä. Muuten oon agilityn suhteen aika pihalla, mutta onneksi on kouluttaja niin edistytään varmasti talven aikana : )

Toko onkin sitten se pahin katastrofialue. Tässä ei olla oikeastaan edetty kuin seuraamisessa, jota päästään jo noin 6-7 askelta mallikkaasti. Tähän pitää ehdottomasti tehdä se pitkän tähtäimen suunnitelma!

Arkielämä alkaa olla mukavan helppoa tuon kultapossun kanssa. Ensimmäisiä juoksuja odotellaan : )

Olipa kerran hakutreeni

Käytännössä kamerttomana ihmisenä on harvinaista herkkua saada kuvaaja treeneihin. Tämä saatiin onnistumaan keskiviikkona, suurkiitos Malla.



Siis kuka voi olla hymyilemättä tälle otukselle : D



Sinne mennään



Lujaa!

Taas ollaan treenattu myös vaikka mitä muuta, mutta suurinta edistymistä ollaan varmaan saatu aikaan agilityssä, kun Sansa tajusi, mitä kontakteilla haetaan. Pätevästi se tarjoaa etu- ja takatassuja niille. Tokoon on edelleen se pitkän tähtäimen suunnitelma tekemättä...

Alkaa mun pikkukoirassa näkyä myös niitä teinin piirteitä. Välillä se kokeilee, että jos en sittenkään tottele niin mitäs siihen sanot, mutta onneksi palaa ruotuun kuitenkin nopeasti.

Kuvat c Malla Muhonen

Treenataanko me liikaa?

Välillä kyllä itseäkin hirvittää tää treenaustahti, mutta koiraa ei tunnu haittaavan. Pitää kuitenkin pitää vielä monessa jutussa mielessä se, että Sansa on nuori ja kehittyvä. Ja treenauksen vastapainoksi pitää olla paljon perus lenkkeilyä ja muiden koirien kanssa riehumista. Onneksi meillä on kuitenkin aika monipuolista tämä treenaaminen, ettei hinkata yhtä ja samaa.

Viimeisen viikon saldo on: 1x aksatreenit, 2 x hakutreenit, 1 x jälkikoulutus, 2x tokotreenit. Näiden lisäksi ollan tehty melkein joka päivä vähän tokoa sisällä ja 4 kertaa on käyty pitkällä lenkillä koirakavereiden kanssa. Toki myös muina päivinä on lenkkeilty. Lisäksi viikkoon mahtui myös lähes jokaviikonloppuinen reissu Tampereelle.

Treeneistä huomioitavaa. Jäljestys: koulutus oli tosi hyvä, jäi paljon käteen. Nyt vain vaikeutetaan treeniä, opetetaan kepit ja jana. Ja kilometrejä Sansan kuonon alle! (Mikä autottomana Helsinkiläisenä on vähän haastavaa) Haku: Hyvin sujuu, rullia odotellaan edelleen. Tänään mun pentu teki hienon löydön ilman apuja 50m : ) Aksa: Kivaa on ja hyvää vastapainoa kaikelle muulle. Ja mikä häiriöiden sieto Sansalla onkaan. Voidaan treenata yhtä aikaa neljän muun koiran kanssa siinä superpienessä tilassa. Toko: Edistystä tapahtuu, joskin treenit pitäisi suunnitella pidemmällä aikajänteellä niin edistystä voisi tapahtua vähän paremminkin. Sansa on oppinut tarjoamaan tosi hienosti, mikä aiheuttaa sitten välillä sitä, että se ei kuuntele mitä siltä pyydän vaan päättää vain tarjota jotain osaamaansa.

Saattaa kuulostaa siltä, että Sansa olisi mulle vain treeniväline, mutta kyllä se elää myös sitä ihan kotikoiran elämää. Kiipeää sylii rapsuteltavaksi, nauttii syksyisessä metsässä niistä rauhallisistakin lenkeistä, inhoaa pesulla käyntiä ja tuhisee tyytyväisenä omalla pedillään. Täytyy vain sanoa, että tuon sopivampaa koiraa en olisi voinut itselleni löytää. Maailman ihanin ja taitavin ja mahtavin ja suloisin pieni ipanapa <3 Rakastun siihen joka päivä vähän enemmän.