Treeni-iloa

Sansa on toisaalta kauhean ihanassa ja toisaalta taas kaikista pahimmassa iässä: se osaa jo paljon, mutta toisaalta taas mikään ei ole valmista. Välillä on niin masentavaa huomata, miten paljon on vielä tehtävää. Kuitenkin on niin kivaa tehdä treenisuunnitelmia kun on paljon asioita, joissa voidaan edistyä nopeastikin ja se on ihan mahtavaa. Ja tänään tuntui juuri siltä, että treenaaminen on ihanaa : )

Hakutreeneihin on päästy nyt vähän huonosti. Tällekin viikolle vain yksi treenikerta ja seuraavalle mahdollisesti myös. Maasto oli aika haastava, mutta ei se Sansaa haitannut. Lähetin sen yhdellä lähetyksellä niin jyrkkää kalliota, että se vain juuri ja juuri vauhdilla pääsi siitä ylös. Pohdin ensin, että otanko ääniavaun, mutta päätin luottaa Sansan osaamiseen ja kannatti. Tänään olisin vain voinut ihailla taitavaa koiraani. Se on kehittynyt niin paljon ihan syksyn aikana. Se lähtee yleensä suoraan ja osaa jo aika varmasti kääntyäkin oikeaan suuntaan. Treenattavaa olisi silti vaikka miten paljon: hallintaa parannettava, suorapalkat, tyhjät, kiintorulla, yliheitot?, näytölle veto, palkattomuus, umpparit, vaikeat piilot...

Tokotreenit meni ihan nappiin. Isossa häiriössä (n. 10 muuta treenaajaa samaan aikaan) aivan supermahtavaa työskentelyä. Paikkamakuussa oltiin vain 1min, mutta tämä oli superhieno : ) Ihan vähän vieläkin vilkuili, mutta häiriöön nähden ok sillä molemmat viereiset nousi. Sitten kontaktitreeniä ja seuraamista. Vähän olen testaillut, miten saisin parannettua meidän seuruun asennetta, ja niinkin yksikertainen asia kuin kehuminen, vaikuttaa olevan se ratkaiseva tekijä. Kehun Sansaa maltillisesti kun ilme on hyvä kesken seuruun. Palkkana on ensin iso sosiaalinen palkka, sitten namia ja viimeisen pätkän jälkeen sitten lelu. Leluun ei kuitenkaan käydä kiinni seuruusta, vaan vasta kunnollisen kehumisen jälkeen. Tämä toimi loistavasti! Ja ohjaaja tunsi olonsa vähän tyhmäksi...

Tokossa tehtiin myös jäävistä istumista uudella erottuvammalla käskyllä, seisomisen pysymistä, ruutua, suoraa luoksetuloa, noutoa, metskua ja kaukoja. Kouluttajalle näytettiin tunnaria. Ensimmäinen oikea tunnari liikkurointeineen. Olisi varmaan kannattanut opettaa tunnarin alku ensin... No itse tunnari kuitenkin ok. Nosti väärää, mutta palautti molemmilla kerroilla oman. Päätin nyt kuitenkin olla puuttumatta nosteluun, koska toivon sen jäävän varmuuden kautta pois. Vireen säätelyyn pitää kiinnittää huomiota myös. Epävarmuudesta kertoivat myös kapulan pieni pureskelu ja hidas palautusvauhti. Tähän siis vain megapaljon toistoja. Toivottavasti isäpuoli ahkeroi lisää kapuloita : ) Seuraavissa treeneissä tehdään varmaan kentälle useampi tunnari ja tehdään ne peräjälkeen.

Ja vaikka kaikki ovat kyllästyneitä koirani ylistämiseen, teen sen silti: Mä rakastan tuota koiraa <3 Sansan kanssa on niin kivaa ja helppoa tehdä. Meillä on mielestäni hyvä suhde ja molemmat nautitaan yhdessä tekemisestä. Sen verran voin kuitenkin todeta, että kyllä meilläkin niitä huonojakin treenejä on. Silloin ostetaan suklaata ja yritetään seuraavissa treeneissä uudestaa. Onneksi Sansa antaa helposti anteeksi.

Aksauran korkkaus

Tänään käytiin korkaamassa uusi laji eli ohjelmassa oli ensimmäiset aksakisat. Paljon on vielä treenattavaa ennen niitä nollia, mutta oli siellä jo jotain hyvääkin.

Ekalta radalta hylky. Kepeille asti päästiin jotenkin vielä, mutta viimeinen keppiväli jäi Sansalta pujottelematta ja siihen se sitten kaatui. Kun jäin miettimään hetkeksi niin Sansa oli jo tehnyt omatoimisen takaakierron, josta hylky. Loppuratakin oli aika kaoottinen sitten pituuden ylijuoksuineen ja siivekettä päin hyppäämisineen.
http://www.youtube.com/watch?v=ES1XbAxtT-8

Hyppäriltä saatiin vitonen. Oli aikamoisen vauhdikas rata ja koska en edelleenkään osaa ennakoida niin tämä tarkoitti hervottomia kaarroksia, joista yksi sitten tuli ohi esteestä. Muutenkin oli aikamoisen kaoottista...
http://www.youtube.com/watch?v=x0rF6ZsB7K0

Hyviä asioita kuitenkin mahtui mukaan myös. Sansa pysyi kauniisti lähdössä kummallakin radalla. Kummallakin radalla se myös haki kepit hyvin ja hyppärille saatiin ihan virheettömätkin kepit. Hyppärin loppusuora oli kanssa kiva. Yleensä meidän loppusuorat on olleet vähinttänkin mutkaisia ja usein on Sansa rimojakin ottanut matkaan kun katsoo mua hypätessään. Sansa myös parhaansa mukaan koitti lukea ontuvaa ohjaustani.

Treeniä siis vaan niin kyllä meillä niihin nolliinkin on joskus mahiksia. Ja sitten joskus katsellaan näitä videoita illanistujaisissa ja nauretaan makeasti : ) On vaan niin kivaa harrastaa tuon eläimen kanssa kun sen sydän pakahtuu jokainen kerta kun se pääsee jotain mun kanssa tekemään. Ja mun sydän jokainen kerta kun tuo pikkuinen eläin tekee parhaansa mua miellyttääkseen.

Tokoinnostus

Treenailut jatkuu kaikissa lajeissa ja nyt on taas tokoteltukin ihan kunnolla. Hurjaa menoa on kieltämättä ollut. Omistajaa välillä hirvittää treenimäärä, koiraa ei tunnu haittaavan. Pikemminkin Sansa tuntuu niin nauttivan treenaamisesta. Ja kotona huomaa kyllä eron. Jos ollaan kauheasti treenaamatta niin kotona Sansa kyllä pääasiassa lepää, mutta vaihtaa paikkaa useasti ja reagoi heti jos nousen tai muuta. Kunnolla treenattuna se nauttii nukkumisesta : ) Tuhisee tyytyväisenä.

Haku: Viime päivityksen jälkeen ollaan päästy 7 kertaa treenaamaan. Etenevät on alkaneet sujua ja kääntyy lähes aina oikeaan suuntaan. Joskin nyt on myös alkanut ilmenemään oikomista. Yksissä treeneissä kävi moka kun maalimiehen paikasta oli epäselvyyttä ja pistotin Sansaa monta kertaa tyhjälle alueelle (jonne se teki heti ensimmäisellä aika nätin tyhjän piston). Sansa selvästi paineistui tästä ja kun saatiin maalimiehen paikka selville niin selkeästi painetta oli. Lopulta saatiin kuitenkin todella läheltä onnistuminen ja iso palkka. Harmillinen takaiskuhan tämä oli ja harmitti tosi paljon koiran puolesta oma tyhmyys. pari treeniä tehtiin sitten helppoja suoria itsetunnon parantamiseksi ja pistojen suoristamiseksi. Ei kyllä mitään huomannut tosta paineistumisesta seuraavissa treeneissä, joten ei varmaan mitään superpeikkoja jäänyt mieleen. Seuraavia hommia olisi oikeat tyhjät ja suorapalkat.

Agility: Talveksi saatiin joka toiselle viikolle kisaavien ryhmään paikka. Toivotaan, ettei olla siellä ihan pohjamutaa. Edelliset ryhmätreenit on menneet kivasti ja ilmoitin Sansan ekoihin aksakisoihin ensi viikonlopulle. Glup. Eilen käytiin omatoimitreenaamassa kera Emman, Simban ja Taiston. Kävi selville kaksi selkeää asiaa: mä en osaa tehdä persjättöä, eikä Sansa siten lukea niitä ja ei ne kepit nyt vielä ihan valmiit ole. Sansalle oli kyllä aika vaikea se meidän radan keppikulma: avokulma suoraan putkesta. Teki jopa yhden aloitusvirheen. Mutta sitten keskenjättöjä monta... Muuten ihan ok. Rimoja tuli pari, mutta ne oli kyllä mun mokia useimmiten. Kokeilin ohjata Taistoa ja Simbaa myös. Taiston kanssa meni ihan ok, mutta Simbaa en saanut kääntymään en millään. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan kun koiraa on raskas kääntää. Simba siis kääntyy hyvin, jos sitä vaan osaisi kääntää. Emma ohjasi Sansaa myös ja ison ihmetyksen toivat kontaktit, jotka on mun kanssa 98% varmat ja Emman kanssa Sansalla ei ollut aikomustakaan pysähtyä.

Esineet: Nyt ollaan päästy tavoiteeseen vähintään kerran viikkoon. Useamminkin toki voisi... Ihan hyvin on nyt sujuneet ja juoksentelua ei ole esiintynyt. Palautuksetkin on jopa parantuneet. Sunnuntaina Sansa teki hienon ruudun : ) Ruudussa oli 4 esinettä: kolme takarajalla ja yksi keskellä. Ensimmäisellä pistolla nousi toinen takakulma ja toisella keskiesine. Lopetettiin siihen. Aikaa meni 3min. (Ja olettaisin, että tähän kuului myös ensimmäisen esineen lelupalkkaus)

Toko: Mä oon saanut jostain tokoinnostusta : ) On saatu hyviä treenejä alle. PK-hyppyäkin tuli treenattua. Vähän kaikkea. Seuraamisessa on edelleen vähän kyttäilyä ilmassa. Sain kuitenkin hetken kokeilun jälkeen myös kivaa seuraamista. Palkkasin isosti ensin kehumalla hetken ja sitten vasta pallo. Ruutu on päässyt taas kunnon treeniin. Kaukoja on veivattu nyt ihan kaikkia vaihtoja. Tunnari otettiin taas kevään omanpiilotusten jälkeen treeniin. Ulkona tehtiin käpytunnaria ja tässä sain lampun välähtämään pienen bc:n päässä. Melkein näin sen. Sisällä testasin lamppua ensin hajuttomilla kapuloilla ja sitten hajustetuilla. Sansan ensimmäisen muun hajuisilla kapuloilla tehdyn tnnaritreenin otin myös videolle. (Saatin ennakkolahjana videokamera isäpuolelta. Jonka tekemiä on myös meidän tunnarikapulat. Isäpuoli <3)

http://www.youtube.com/watch?v=sKh8vt07PWg

Tänään tehtiin lisää tunnaria ja tavoitteena on nyt tehdä kaukoja ja tunnaria joka päivä, jotta saataisiin kaukohin rutiinia ja tunnariin varmuutta. Josko näillä eväillä päästäsiin voittajakisaamaan ensi keväänä : )

Treenailun makua

Nyt on päästy totaaliseen treenamisen makuun ja arki on lähtenyt käyntiin. Aamuisin kouluun ja illalla treeneihin. Ollaan me onneksi vähän muutakin ehditty tehdä.

Agility Saatiin uuteen ryhmään paikka ja nyt kerran ehditty käydä. Omatoimitreenaamassa on myös käyty ja kivalta näyttää. Omatoimitreeneissä on lähinnä keskitytty keppeihin, jotka on se viimeinen este, jonka opetus on vielä kesken. Muutaman helpon toiston jälkeen saa aina tehtyä myös keppejä radan osana, joten eiköhän ole ihan realistista, että tänä vuonna vielä startataan : ) Käytiin myös möllikisoissa todella helpolta radalta hakemassa vitonen (mun ruman ohjauksen takia rima) ja maksi möllien voitto. Osallistujiakaan ei ollut kuin kymmenkunta, mutta Sansalla on 10 sekuntia nopeampi aika kuin kenelläkään muulla : )

Haku Ollaan päästy noin 2 kertaa viikossa treenaamaan ja edistystäkin tapahtuu. Etenevät ja hallinta on olleet listalla. Sansa on selkeästi tajunnut, että suoraa mennään ja sit käännytään, mutta välillä on käännytty väärään suuntaan. Sansa on muutaman kerran käynyt luultavasti tarkistamassa edellisen piilon. Saamarin lujaa se liikkuu. Vauhti on vaan kasvanut, mutta ainakaan toistaiseksi en ole huomannut, että nenä olisi ollut silti kiinni. Ilmaisut on irtorullilla sujuneet kivasti.

Esineruutu Ei olla tehty kuin pari. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä enemmän. Omat on menneet ihan kivasti, mutta viime yhteistreeneissä vedettiin ihan pohjanoteeraus. Sansa näki kun esineitä lähdettiin viemään, mikä nosti sitä vähän liikaa. Ruudussa oli 4 esinettä ja kaikki aika takana. Sansasta ruttu oli lähinnä juoksuharjoitus. Tosi harvoin se on sillä tavalla vain juossut menemään eikä keskittynyt mihinkään. Yksi nousi suhteellisen pian, mutta toista sain pistottaa hetken. Lopetettiin sitten siihen. Valitsin myös vaikeahkoja esineitä. Treeniä vaan. Vähintään 1 ruutu viikossa.

Toko Tokoakin ollaan treenattu aika vähän. Lähinnä tehty lyhyitä asennetreenejä seuraamiseen ja omasta mielestä ne on ainakin vähän auttaneet. Enää Sansa ei mene niin matalana. Noutoon tehtiin vauhtia Jessican Myyn avustuksella kateutta hyödyntäen ja voi miten lujaa pikku bc tulikaan : ) Pitänee toistaa mahdollisuuden sattuessa. Tokoonkin ei varmaan muuta sanottavaa kuin treeniä vaan lisää. Tälle vuodelle olisi pieninä tavotteina vielä BH ja mahdollisesti AVO.

Paimennus Saatiin mahdollisuus paimennukseen Sansan sukulaisen Livin luona. Oli todella mukava päivä ja Sansakin pääsi lampaille yhteensä 5 lyhyehköä kertaa. Ensin se oli taas vähän pihalla, mutta loppua kohden se väläytteli jo ihan kivoja pätkiä. Ei paimennus varmaankaan tule meidän harrastuksissa koskaan kovin ylös nousemaan, mutta jotenkin on silti makeeta nähdä, että kyllä sillä vielä on niitä ominaisuuksia, joita rotuun on jalostettu. Ja miten hienoa olikaan "isojen" koirien työskentelyn seuraaminen isolla pellolla.

Kotona taas

Edellisen postauksen jälkeen ollaan oltu Sansan kanssa aika liikkuvaista sorttia, eikä olla viihdytty samassa paikassa kovin pitkään. Kotona on käyty lähinnä vaihtamassa tavaroita seuraavaa reissua varten. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus enemmän tai vähemmän palata kotiin ja arkeen.

Kesä alkoi vaelluksella Muotka-tuntureille. Sansa oli mainio vaelluskoira. Seurana meillä oli siskoni Hanne ja pikkuinen Lyyli-koira. Vaelluksen jälkeen suuntasimme viettämään treenijuhannusta hakuporukalla. Kivaa oli täälläkin! Juhannuksen jälkeen minun ja Sansan tiet erosivat kun Sansa lähti viihdyttämään Hannea ja minä lähdin kohti maailman parasta partioseikkailua Benelux-maissa. Jos joku EB:läinen tänne eksyy, niin ikävä on edelleen! Kuukauden reissun jälkeen sain Sansan viikoksi takaisin. Viikkoon kuului töitä ja mökkeilyä sekä Myytin-kennelin leiri. Tosi mukavaa oli nähdä sukulaiskoiria treenimässä. Ja taas meitä vietiin kun Sansa palasi Hannelle ja minä lähdin viikoksi opettelemaan käytännön eläinlääkärintaitoja Mäntsälään. Lauantaina oltiin katsomassa palveluskoirien SM-kisoja ja tein Sansalle lupauksen, että joku päivä me vielä kisataan moisissa karkeloissa!

Sunnuntaina suuntana oli HSKP Nuorten koirien tokoringin näyttökoe. Reissujen jälkeen ja lomassa olin ehtinyt tehdä 4 tokotreeniä: yhden juhannuksena, kaksi Myytin leirillä ja yhden paniikkikorjauksen lauantaina illalla. Kesä aikana Sansan seuraamiselle on tapahtunut kummia ja se jää kyttäilemään jotakin. Noutoihin on onneksi tullut vauhtia ja muutenkin asenne seuraamista lukuunottamatta on ollut kiva. Näyttökokeessa tehtiin ensin ALO-paikkamakuu, joka meni odotusten mukaan: Sansa pysyi kiltisti, vähän vilkuili ja vaihtoi lonkalle. Yksilösuorituksissa seuraaminen meni kyttäämiseksi vaikka kuinka yritin juosta, jottei Sansa ehtisi moista tehdä. Tehtiin myös askelsiirtymät, jotka olivat kaoottiset, mutta eipä niitä ole pahemmin treenattukaan. Luoksetulo ALO tyyliin oli muuten ok, mutta kunnollinen sivulle siirtyminen vaati 2 käskyä. Nouto olikin sitten huono kun Sansa otti kapulan huolimattomasti ja pudotti sen melkein heti nostettuaan. Positiivista tässä oli se, että nosti kauniisti ilman uusintakäskyä. Lopuksi tehtiin vapaavalintaisena vielä liikkeestä maahan, joka onnistui kivasti paitsi että annoin tahattoman käsiavun sivulle nousuun. Leikkiminen sujui myös totuttuun tapaan : ) Kaoottisuudesta huolimatta saatiin paikka ja arvostelussakin oli kivoja asioita: Yleisvaikutelma erittäin hyvä:) Palkkautui erinomaisesti, osaava ohjaaja, mutta  olisimme toivoneet vähän rauhallisempaa liikettä (äkkinäiset käännökset), seuraaminen tuli vähän hätäiseksi. Kapulan pureskelu pois!

Hakua ollaan tehty juhannuksena ja Myytin-leirillä. Yhdet hakutreenit tehtiin myös maanantaina. Onneksi hakuun ei ole tauko vaikuttanut mitenkään. Paitsi että musta tuntuu, että Sansan juoksee lujempaa : ) Ollaan otettu nyt myös ääniavulla etenevä parissa treenissä ja maanantaina saatiin aikaiseksi kaunis L-pisto. Vaikka välillä on tuntunut, ettei koko jutusta tule mitään, niin tajusin, että viime vuoden leirillä Sansa ei tiennyt juuri mitään hausta ja tehtiin hajuhakuja, jotka menivät vaihtelevasti. Nyt saatiin tehtyä 50m suoria pistoja ilman apuja ja irtorullailmaisulla. Jotain on siis vuoden aikana saatu aikaankin. Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä onnistunut. Pikkuinen toive olisi, että ensi kesänä päästäisiin jo kisoihin asti.

Kuuma

Kesä on alkanut ja valitettavasti myös kesäklinikkakurssi ja työt. Tarkoittaen siis 13h päiviä eläinsairaalalla. Sansa raukka on siis kuluttanut alakerran häkkejä. Kiitos Terhille kun Sansa pääsi yhtenä päivänä lenkille sieltä! Tästä voidaankin siis päätellä, ettei koin paljoa olla ehditty treenaamaan.

Hakua on tehty 1-2 kertaa viikkoon ja nyt on tehty pelkkää ilmaisua. Pikkuhiljaa alkaa sujua paremmin. Otetaan nyt näitä taukoon asti ja jätetään hautumaan. Toivottavasti lomailun jälkeen olisi naksahtanut kohdalleen, eikä kaikki opittu kadonnut taivaan tuuliin.

Aksaa päästiin taas tällä viikolla treenaamaan oikein kahdesti. Omissa treeneissä teemana pakkovalssi, joka sujuikin kohtalaisesti. Lauantaina oltiin Satu Hillin koulutuksessa superkuumassa Ojangossa. Ei mennyt tällä kertaa mitenkään kehuttavasti, johtui varmasti 30 asteen helteestä, ettei oltu kumpikaan ihan skarpeimmillamme. Opittiin kuitenkin myös uusi ohjaus eli vastakäännös. Kouluttaja vaikutti hyvin hämmästyneeltä, ettei olla tätä aiemmin tehty...

Tottista on tehty luvattoman vähän. Pariin kertaan on tehty ihan kunnolla plus pari kotitreeniä. Tähän pitäisikin nyt panostaa...

Esineruutua on pari kertaa myös tehty lenkin ohessa ja kerran ihan oikeissa treeneissä.

Kohta joudutaan kesätauolle. Elokuussa palataan taas asiaan.

PK-kausi rytinällä käyntiin

Viimeiseen kymmeneen päivään on mahtunut viidet hakutreenit, parit esineruututreenit ja kaksi jälkeä. Näiden lisäksi ollaan käyty yksissä aksatreeneissä ja yksissä tokotreeneissä plus tokoiltu pihatokoa mökillä.

Hakutreeneissä on nyt käyty erityisesti ilmaisun ja hallinnan kimppuun. Vähän vielä ilmaisuissa on hiomista, ei tahdo millään pikkukoira muistaa aina kaikkea : ) Mutta edistystäkin on tapahtunut. Pakkaa on vielä sekoittanut se, etten ole oikein itsekään tiennyt, mitä koiralta haluan (ja onhan kauhean fiksua silti treenata). Nyt aletaan kuitenkin molemmat olla selvillä vesillä. Hallintaa on vähän yritetty rakentaa ja edistymistä on tässäkin tapahtunut. Nyt ei tarvitse aina vain roikkua remmin perässä.

Esineruudussa ollaan keskitytty palautuksiin. Viime torstaina kokeiltiin treenata pelkkää palautusta niin, että Sansa oli liinassa ja sille kädestä annettiin lelu samalla kun pyysin sitä tuomaan. Sansa ei meinannut ottaa lelua ollenkaan vaan yritti vain tulla luokse. Eilen oli kuitenkin jotkut palikat osuneet kohdalleen, koska Sansa jo heti otti esineen apparilta kädestä ilman minkäänlaista kehotusta. Ja saatiin sitten sellainenkin, että appari heitti lelun ja pidätti liinasta kunnes annoin esine-käskyn. Josko tällä tavalla saataisiin palautuksia paremmiksi.

Viikonloppuna mekin vihdoin korkattiin jälkikausi kun oli auto ja maastoja. Ensimmäinen jälki oli aikamoista sähellystä, mutta toinen jo paljon parempi. Kepitkin laitoin jo jäljelle ja kyllähän ne nousi. Täälläkään palautukset ei olleet nätempiä mahdollisia, mutta sitä ei nyt treenattukaan.

Tokossa tehtiin seuraamista ja noutoa. Seuraamisesta muistaakseni sanottiin, että on Sansa on ihan kivalla asenteella, mutta edistää paikoin aika törkeästikin. Neuvotiin puuttumaan edistämiseen aina kun sitä ilmenee. Noudoissa olen käyttänyt ehkä vähän turhan paljon vauhtipalkkaa (tai käyttänyt sitä väärin), joka on johtanut siihen, että Sansa kyttää mua (tai siis sitä palkkaa) ja on siksi hidas. Koitettiin myös haukuttaa Sansaa liinassa, mutta eipä onnistunut. Pitänee ehkä tehdä enemmän noutoja luovutusasentoon asti, jotta päämäärä olisi Sansalla selkeämmin siihen. Voisi ehkä myös apparin kanssa kokeilla samaa kuin esineille.

Mökillä aloitettiin tunnaritreenit kunnolla kun isäpuoleni oli askarrellut meille 100 tunnarikapulaa : ) Vähän meinasi olla Sansan mielestä ihan sama mikä kapula sieltä tuodaan, mutta vähän pääsi pikkukoirakin jyvälle jutusta.