Nyt on ensimmäiset juoksut takanapäin ja treenaamaankin on päästy kivasti.
Juoksujen aikana jo korkattiin tän vuoden hakukausi vielä mukavassa hangessa. Tehtiin 3 pistoa: haamu 25m, ääni 50m ja ääni 40m. Meni suoraan ja lujaa. Tästä on hyvä jatkaa. Näyttäisi siltä, että mun Belgian reissua ja paria muuta matkaa lukuunottamatta päästään treenaamaan kivasti, joten hakutavoitteet tälle kaudelle ovat: ilmaisu metsään, etenemisen opettaminen ja hallinta. Toistaiseksi siis ollaan tehty vain suoria pistoja ja hallintaa ei ole. Ei sillä en usko, että Sansa rupeaa porsaaksi vaikka on saanutkin olla aika vapaasti. Vähitellen vois vaan ruveta opettamaan myös sitä hallittuna pistoilta pois tulemista ja hallittuna radalle menoa.
Tällä viikolla oltiin myös esineruututreeneissä. Sansalle 3 esinettä yksitellen näki viennit. Aika vahvasti hakeutui jäljelle ja yhden pupulelun tuonnissa oli ongelmia. Sansa toi mulle myuös jonkun random sukan sieltä... Pitää siis tehdä niin, ettei esine ole koskaan jäljellä ja harjoitella myös tuonteja erikseen.
Aksatreeneissäkin käytiin tällä viikolla. Ohjelmassa oli möllirata ja vähän haastavampi rata. Möllirata saatiin vielä jotenkuten purkkiin, mutta kisaavien radan kuviot oli vielä meille liian haastavia. Treeniä vaan, eikä saa vaipua epätoivoon. Saatiin onneksi ryhmäpaikka kesälle niin päästään valvovien silmien alle treenaamaan. Luvassa on myös toinen Satu Hillin Myytin-aksakoulutus alkukesästä.
Viime sunnuntaina käytiin ensimmäistä kertaa katsomassa lampaita ja kovin ne Sansaa kiinostivat ja välillä niitä tuijotettiin jo pidempiäkin aikoja. Ihan syttymisestä ei voida vielä puhua, mutta ohjaajan mielestä todennäköisesti useammalla käyntikerralla varmasti syttyy. Pitäisi vaan päästä uudestaa...
Tokoa on otettu nyt useampina päivinä ihan keskenämme kunnon treenejä pellolla. Ollaan tehty ruutua, merkkiä, tunnarin alkeita, jääviä, luoksarin pysäytyksiä puunkierroista, seuraamista, paikkamakuuta, avo-kaukoja, noutoa ja metallinoutoa. Tosi kivaa on ollut ja kaikissa on päästy eteenpäin. Erityisen tyytyväinen ole seuraamiseen, ruutuun ja metallinoutoon. Seuraaminen on mun makuun just nyt tosi kivaa: vietikästä, mutta teknisesti puhdasta. Ruudussa alkaa lähietäisyydeltä oikea paikka löytyä jo aika kivasti. Metallinoudossa lähdettiin tauon ja kapulan vaihdon jälkeen siitä, että Sansa katsoi kapulaa inhoten. Nyt ollaan päästy siihen, että juoksee kapulalle ja lähtee tuomaan sitä ja tästä palkka. Ei se ihan samanlaisella raivolla mene kuin tavalliselle kapulalle, mutta laukkaa kumminkin. Tokossa erityisesti oon ollut niin ylpeä mun pienestä otuksesta. Sansan kanssa treenaaminen on vaan niin juhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti