Välillä kyllä itseäkin hirvittää tää treenaustahti, mutta koiraa ei tunnu haittaavan. Pitää kuitenkin pitää vielä monessa jutussa mielessä se, että Sansa on nuori ja kehittyvä. Ja treenauksen vastapainoksi pitää olla paljon perus lenkkeilyä ja muiden koirien kanssa riehumista. Onneksi meillä on kuitenkin aika monipuolista tämä treenaaminen, ettei hinkata yhtä ja samaa.
Viimeisen viikon saldo on: 1x aksatreenit, 2 x hakutreenit, 1 x jälkikoulutus, 2x tokotreenit. Näiden lisäksi ollan tehty melkein joka päivä vähän tokoa sisällä ja 4 kertaa on käyty pitkällä lenkillä koirakavereiden kanssa. Toki myös muina päivinä on lenkkeilty. Lisäksi viikkoon mahtui myös lähes jokaviikonloppuinen reissu Tampereelle.
Treeneistä huomioitavaa. Jäljestys: koulutus oli tosi hyvä, jäi paljon käteen. Nyt vain vaikeutetaan treeniä, opetetaan kepit ja jana. Ja kilometrejä Sansan kuonon alle! (Mikä autottomana Helsinkiläisenä on vähän haastavaa) Haku: Hyvin sujuu, rullia odotellaan edelleen. Tänään mun pentu teki hienon löydön ilman apuja 50m : ) Aksa: Kivaa on ja hyvää vastapainoa kaikelle muulle. Ja mikä häiriöiden sieto Sansalla onkaan. Voidaan treenata yhtä aikaa neljän muun koiran kanssa siinä superpienessä tilassa. Toko: Edistystä tapahtuu, joskin treenit pitäisi suunnitella pidemmällä aikajänteellä niin edistystä voisi tapahtua vähän paremminkin. Sansa on oppinut tarjoamaan tosi hienosti, mikä aiheuttaa sitten välillä sitä, että se ei kuuntele mitä siltä pyydän vaan päättää vain tarjota jotain osaamaansa.
Saattaa kuulostaa siltä, että Sansa olisi mulle vain treeniväline, mutta kyllä se elää myös sitä ihan kotikoiran elämää. Kiipeää sylii rapsuteltavaksi, nauttii syksyisessä metsässä niistä rauhallisistakin lenkeistä, inhoaa pesulla käyntiä ja tuhisee tyytyväisenä omalla pedillään. Täytyy vain sanoa, että tuon sopivampaa koiraa en olisi voinut itselleni löytää. Maailman ihanin ja taitavin ja mahtavin ja suloisin pieni ipanapa <3 Rakastun siihen joka päivä vähän enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti