Kotona taas

Viime perjantaina palattiin vihdoin 2kk kestäneestä reissuelämästä takaisin kotiin ja nyt aiotaan pysyä täällä koko kevät, muutamia viikonloppuja lukuunottamatta. Ihanaa kun voi taas käyttää kaikkia vaatteita, kaikki treenikamat on saatavilla ja mikä parasta, ei tarvi koko ajan olla pakkaamassa ja miettimässä, mitä tavaroita tarvitsee.

Viimeisen parin viikon aikana harjoittelussa tehtiin tokoa lähes päivittäin. Hattulassa se on niin helppoa kun voi omalla pihalla tehdä. Sain vihdoin tehtyä meille treeniohjelmantapaisen ja mietittyä lähes kaikki liikkeet läpi niin, että tiedän, mitä Sansalta haluan. Edistystäkin on tapahtunut. Merkit alkaa olla jo mun mittapuulla tosi hyviä. Sivulletulot on kans 99% täydellisiä. Seuraamisestakin alkaa olla hajua, mutta se elää vielä aika pahasti. Jäävistä maahan ja seiso alkaa vähitellen toimia. Seiso vaatii vielä ekalla toistolla käsimerkin. Erityisen ylpeä olen luoksetulon vauhdista. Siinä todellakin on voimaa ja viettiä PK-puolelle.

Nyt ollaan kolme kertaa käyty Dobo-kurssilla. Se on siis koiran ja ohjaajan jumppapallolla tehtäviä tasapaino ja lihaskuntoharjoituksia. Sansa on siinä tosi hyvä, koska sillä on luonnostaan hyvä kropan hallinta. Meillä on myös kotona pallo, joten kurssin loputtuakin pyritään näitä jatkamaan. Kurssila on myös opeteltu koiran venyttelemistä ja puhuttu lihashuollosta muutenkin.

Eilen treenattiin lumimyrskyssä haun ilmaisuja ja tokoa. Haun ilmaisut menivät odotusten mukaisesti. Ongelmia on edelleen rullan tuomisessa mulle. Siinä Sansalla on paha tapa yrittää alkaa leikkiä. Nyt pitää ottaa iso kuuri tuonteja eri esineillä. Lisäksi yksi viidestä ukosta meni mönkään kun Sansan lemppari Simba teki tokoa lähellä ja Sansa jäi sitä tuijottamaan. Talven treenilistalla on myös jäljen kepit, joiden opetus todellakin pitäisi aloittaa, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Pitäisi siis ottaa itseään niskasta kiinni.

Tokossa ei sitten taas ottanut häiriötä juuri nimeksikään. Teki esim hyvän paikallamakuun vaikka muut treenasi vieressä. Luoksetulon vauhdista saatiin oikein ihailua : )

Arjessa on tullut teinikoiran myötä vähän takapakkia. Välillä Sansa osaa olla niin rasittava kuin vain pieni koira voi olla. Ei mitään vakavaa kuitenkaan. Mutta näitä otetaan nyt syyniin.