Sansa on toisaalta kauhean ihanassa ja toisaalta taas kaikista pahimmassa iässä: se osaa jo paljon, mutta toisaalta taas mikään ei ole valmista. Välillä on niin masentavaa huomata, miten paljon on vielä tehtävää. Kuitenkin on niin kivaa tehdä treenisuunnitelmia kun on paljon asioita, joissa voidaan edistyä nopeastikin ja se on ihan mahtavaa. Ja tänään tuntui juuri siltä, että treenaaminen on ihanaa : )
Hakutreeneihin on päästy nyt vähän huonosti. Tällekin viikolle vain yksi treenikerta ja seuraavalle mahdollisesti myös. Maasto oli aika haastava, mutta ei se Sansaa haitannut. Lähetin sen yhdellä lähetyksellä niin jyrkkää kalliota, että se vain juuri ja juuri vauhdilla pääsi siitä ylös. Pohdin ensin, että otanko ääniavaun, mutta päätin luottaa Sansan osaamiseen ja kannatti. Tänään olisin vain voinut ihailla taitavaa koiraani. Se on kehittynyt niin paljon ihan syksyn aikana. Se lähtee yleensä suoraan ja osaa jo aika varmasti kääntyäkin oikeaan suuntaan. Treenattavaa olisi silti vaikka miten paljon: hallintaa parannettava, suorapalkat, tyhjät, kiintorulla, yliheitot?, näytölle veto, palkattomuus, umpparit, vaikeat piilot...
Tokotreenit meni ihan nappiin. Isossa häiriössä (n. 10 muuta treenaajaa samaan aikaan) aivan supermahtavaa työskentelyä. Paikkamakuussa oltiin vain 1min, mutta tämä oli superhieno : ) Ihan vähän vieläkin vilkuili, mutta häiriöön nähden ok sillä molemmat viereiset nousi. Sitten kontaktitreeniä ja seuraamista. Vähän olen testaillut, miten saisin parannettua meidän seuruun asennetta, ja niinkin yksikertainen asia kuin kehuminen, vaikuttaa olevan se ratkaiseva tekijä. Kehun Sansaa maltillisesti kun ilme on hyvä kesken seuruun. Palkkana on ensin iso sosiaalinen palkka, sitten namia ja viimeisen pätkän jälkeen sitten lelu. Leluun ei kuitenkaan käydä kiinni seuruusta, vaan vasta kunnollisen kehumisen jälkeen. Tämä toimi loistavasti! Ja ohjaaja tunsi olonsa vähän tyhmäksi...
Tokossa tehtiin myös jäävistä istumista uudella erottuvammalla käskyllä, seisomisen pysymistä, ruutua, suoraa luoksetuloa, noutoa, metskua ja kaukoja. Kouluttajalle näytettiin tunnaria. Ensimmäinen oikea tunnari liikkurointeineen. Olisi varmaan kannattanut opettaa tunnarin alku ensin... No itse tunnari kuitenkin ok. Nosti väärää, mutta palautti molemmilla kerroilla oman. Päätin nyt kuitenkin olla puuttumatta nosteluun, koska toivon sen jäävän varmuuden kautta pois. Vireen säätelyyn pitää kiinnittää huomiota myös. Epävarmuudesta kertoivat myös kapulan pieni pureskelu ja hidas palautusvauhti. Tähän siis vain megapaljon toistoja. Toivottavasti isäpuoli ahkeroi lisää kapuloita : ) Seuraavissa treeneissä tehdään varmaan kentälle useampi tunnari ja tehdään ne peräjälkeen.
Ja vaikka kaikki ovat kyllästyneitä koirani ylistämiseen, teen sen silti: Mä rakastan tuota koiraa <3 Sansan kanssa on niin kivaa ja helppoa tehdä. Meillä on mielestäni hyvä suhde ja molemmat nautitaan yhdessä tekemisestä. Sen verran voin kuitenkin todeta, että kyllä meilläkin niitä huonojakin treenejä on. Silloin ostetaan suklaata ja yritetään seuraavissa treeneissä uudestaa. Onneksi Sansa antaa helposti anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti